Saan usein kotikriitikoltani kommentteja siitä, että muokkaan reseptejä "paremmiksi". Kriitikon mukaan etenkin ensimmäisellä kerralla on seurattava reseptiä pilkuntarkasti. Jos jokin ainesosa puuttuu, sitä lähdetään hakemaan, vaikka yritänkin yleensä tyrkyttää korvaavia tuotteita ja välttää kauppareissun.
Pidän itseäni varsin hyvänä (Suomi-sarjatason) kokkina, mutta leipurina olen kelvoton. Osittain jauhopeukaloisuuteni johtunee juuri siitä, että en malta mitata aineita tarkalleen. Silloin tällöin iskee kuitenkin pakottava tarve saada uunituoretta leipää, ja jos edellisestä yrityksestä on tarpeeksi kauan aikaa, saatan uskaltautua puuhaan. Tällä kertaa toimin lähes kriitikon ohjeiden mukaan ja poimin kotimatkalla lähikaupasta mukaan psylliumia, jotta voin seurata ohjetta orjallisesti.
Kaikkien kotikokkien paras ystävä, Google, toimi apunani tälläkin kertaa: alkuperäinen ohje löytyy täältä. Yrityksistäni huolimatta päädyin kuitenkin säätämään, joten oma versioni on kirjattuna alla.
Sämpylät
4 dl vettä
1 rkl psylliumia
1 dl kaurahiutaleita
1/4 tl suolaa
1/2 rkl sokeria
1/2 dl rypsiöljyä
50 g juustoraastetta
1/2 dl tattarijauhoa
1 dl kuituleipäjauhoseosta (Finax)
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 ps kuivahiivaa
Mittaa vesi kulhoon ja sekoita joukkoon psyllium ja kaurahiutaleet. Anna turvota kymmenen minuuttia. Sekoita tällä välin toisessa kulhossa keskenään suola, sokeri ja jauhot sekä kuivahiiva.
Lisää psyllium- ja kauraveden joukkoon rypsiöljy ja juustoraaste. Sekoita sähkövatkaimella (taikinkoukuilla) ja lisää mukaan myös jauhot pienissä erissä. Öljyä kädet ja pyörittele taikinasta sämpylöitä (kymmenisen pientä sämpylää). Kohota sämpylöitä noin 20 minuuttia lämpimässä paikassa. Paista 10-15 minuuttia 225 asteessa.
Kriitikko ylisti näitä sämpylöitä, jotka tarjoiltiin chilisen bataattisosekeiton kanssa. Epäilen, että tämä työtapaturma saattoi johtua joko siitä, että a) en kertonut muokanneeni reseptiä; b) meillä molemmilla oli huutava nälkä tai c) lorautin bataattisosekeittoon pian vanhentuvaa kuohukermaa, ja keitto oli ihan uskomattoman samettista - sen kanssa olisi syönyt vaikka kuivia leivänkännyköitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti