Onko aina pakko säätää?

On. Säätäminen on asian ydin.

Saan usein kotikriitikoltani kommentteja siitä, että muokkaan reseptejä "paremmiksi". Kriitikon mukaan etenkin ensimmäisellä kerralla on seurattava reseptiä pilkuntarkasti. Jos jokin ainesosa puuttuu, sitä lähdetään hakemaan, vaikka yritänkin yleensä tyrkyttää korvaavia tuotteita ja välttää kauppareissun.

Pidän itseäni varsin hyvänä (Suomi-sarjatason) kokkina, mutta leipurina olen kelvoton. Osittain jauhopeukaloisuuteni johtunee juuri siitä, että en malta mitata aineita tarkalleen. Silloin tällöin iskee kuitenkin pakottava tarve saada uunituoretta leipää, ja jos edellisestä yrityksestä on tarpeeksi kauan aikaa, saatan uskaltautua puuhaan. Tällä kertaa toimin lähes kriitikon ohjeiden mukaan ja poimin kotimatkalla lähikaupasta mukaan psylliumia, jotta voin seurata ohjetta orjallisesti.

Kaikkien kotikokkien paras ystävä, Google, toimi apunani tälläkin kertaa: alkuperäinen ohje löytyy täältä. Yrityksistäni huolimatta päädyin kuitenkin säätämään, joten oma versioni on kirjattuna alla.

Sämpylät

4 dl vettä
1 rkl psylliumia
1 dl kaurahiutaleita
1/4 tl suolaa
1/2 rkl sokeria
1/2 dl rypsiöljyä
50 g juustoraastetta
1/2 dl tattarijauhoa
1 dl kuituleipäjauhoseosta (Finax)
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 ps kuivahiivaa

Mittaa vesi kulhoon ja sekoita joukkoon psyllium ja kaurahiutaleet. Anna turvota kymmenen minuuttia. Sekoita tällä välin toisessa kulhossa keskenään suola, sokeri ja jauhot sekä kuivahiiva.

Lisää psyllium- ja kauraveden joukkoon rypsiöljy ja juustoraaste. Sekoita sähkövatkaimella (taikinkoukuilla) ja lisää mukaan myös jauhot pienissä erissä. Öljyä kädet ja pyörittele taikinasta sämpylöitä (kymmenisen pientä sämpylää). Kohota sämpylöitä noin 20 minuuttia lämpimässä paikassa. Paista 10-15 minuuttia 225 asteessa.

Kriitikko ylisti näitä sämpylöitä, jotka tarjoiltiin chilisen bataattisosekeiton kanssa. Epäilen, että tämä työtapaturma saattoi johtua joko siitä, että a) en kertonut muokanneeni reseptiä; b) meillä molemmilla oli huutava nälkä tai c) lorautin bataattisosekeittoon pian vanhentuvaa kuohukermaa, ja keitto oli ihan uskomattoman samettista - sen kanssa olisi syönyt vaikka kuivia leivänkännyköitä.

Voiko tofu olla hyvää?

Olen itse aina (tai niin kauan, kun olen tofua maistellut) pitänyt tofusta. Ainakin, jos se on maustettu hyvin ja riittävästi. Monesta suusta olen silti saanut kuulla, että se ei ole hyvää, ja tästä syystä tofu ei meilläkään kovin usein komeile ruokapöydän kirkkaimpana tähtenä.

Eräänä kesäisenä päivänä bongasin kuitenkin internetin syövereistä tämän tofuohjeen, ja päätin laittaa sen toteutukseen kysymättä sen kummemmin lupaa keneltäkään. Ruoalla oli kiva tarina, ja koska olin itsekin juuri palannut Amsterdamin indonesialaisia herkkuja notkuvien pöytien ääreltä, resepti sopi päivällispöytään kuin nenä päähän.

Maapähkinävoita etsiessäni jouduin näkemään hieman vaivaa, mutta Prismasta löytyi versio, jossa ei ollut muuta kuin pähkinää (eli ei lisättyä suolaa, sokeria tai muutakaan ylimääräistä). Srirachan määrä tuntui paperilla hurjalta, mutta lopputulos oli erinomainen. Tein muutamia muokkauksia, joten tässä oma versioni.

Tofua maapähkinäkastikkeessa

n. 270 g kiinteää tofua
2-4 valkosipulinkynttä
2-4 kevätsipulia (ilman vartta)
rypsiöljyä paistamiseen

Kastike
3 rkl maapähkinävoita
3 rkl ketjap manis -soijakastiketta
(2 rkl sitruunamehua)
1 rkl Srirachaa
0,5-1 dl vettä
kevätsipulien varret

Jos tarjoilet kastikkeen riisin kanssa, laita riisi ensin kiehumaan. Tämä ruoka valmistuu todella nopeasti!

Paloittele tofu ja silppua kevätsipulit ja valkosipulit. Ruskista tofupaloja rypsiöljyssä pannulla. Kun ne ovat saaneet jo vähän väriä, lisää kevätsipulit ja valkosipulit. Sekoita kastikkeen aineet keskenään (voit jättää vähän kevätsipulin varsia koristeeksi) ja hulauta koko komeus tofupalojen ja sipuleiden päälle. Anna kastikkeen lämmetä, maista, ja lisää tarvittaessa vettä tai soijakastiketta.

Tätä nykyä maapähkinäherkkua on tarjottu meillä jo muutamaan otteeseen, ja kuulemma se on "aivan älyttömän hyvää". Mikä parasta, se on myös nopea ja helppo arkiruoka: ainekset kastikkeeseen löytyvät yleensä aina jääkaapista. Tätä kastiketta voisi joskus maistella myös vaikkapa kanan kaverina.

Idän ihme

Nakkilaatikko on ollut hiljainen kauan. Perinteiset selitykset tiivistettynä: aikaa kirjoittamiseen on liian vähän ja syöjä on liian nälkäinen ottaakseen kuvia. Seuraavaksi itse asiaan.

Syksyllä yksi suosikkiruoistani on jälleen kerran ollut kaalilaatikko. Spottasin muutamia vuosia sitten ravitsemustieteen opiskelijoiden kerhohuoneella geneerisestä aikakauslehdestä venäläisen kaalilaatikon ohjeen, jota olen sittemmin soveltanut menestyksekkäästi useita kertoja omassa kyökissäni. Koska ohjeen tihrustelu kännykän näytöltä on joskus vähän ärsyttävää ja koska olen tehnyt ohjeeseen muutamia muutoksia, päätin kirjoittaa oman versioni tänne digitaaliseen reseptivihkooni.

Venäläisehkö kaalilaatikko

2 sipulia
400 g jauhelihaa (sika-nauta käy hyvin)
runsaasti kaalia (noin 600-800 g)
(pari jämäporkkanaa)
1 dl puuroriisiä
(1 maustekurkku)
öljyä jauhelihan ruskistamiseen
(juoksevaa kasvirasvavalmistetta vuoan voitelemiseen)

Mausteliemi
4-5 valkosipulinkynttä
400 g tomaattimurskaa
120 g smetanaa tai ranskankermaa
3 rkl siirappia
4-5 dl lihalientä
valkopippuria
mustapippuria

Laita vesi kiehumaan lihalientä varten, jos käytät liemikuutiota (jos käytät valmista lientä, sitä ei tarvitse lämmittää). Silppua sipuli ja ruskista se jauhelihan kanssa pienessä määrässä öljyä.

Voitele iso uunivuoka. Paloittele kaali, porkkanat ja maustekurkku sopiviksi paloiksi (laatikko on hyvää myös ilman porkkanaa ja maustekurkkua). Lado kaalia, porkkanaa, maustekurkkua, jauheliha-sipuliseosta ja puuroriisiä kerroksittain vuokaan.

Purista tai paloittele valkosipulinkynnet. Sekoita mausteliemen ainekset keskenään ja kaada mausteliemi uunivuokaan.

Paista 200 asteessa reilu tunti. Sekoita välillä, jotta pinta ei pala. Tarjoile puolukkahillon kanssa. On muuten hyvää!

Koska blogipostaus ilman kuvia on tylsä, mutta tästä herkullisesta kaalilaatikosta ei vielä ole kuvaa, loppuun satunnainen lomakuva Tromssasta.