Ensinnäkin festarialue oli hyvin pieni. Torstain päiväkattauksessa tästä ei tosin ollut haittaa, koska väkeä ei ollut vaivaksi asti. Silti suosituimpia ruokia sai jonottaa. Tietenkin on hyvä, että annokset tehdään tilausten mukaan, mutta toki ravintoloiden olisi varmasti kannattanut varautua siihen, että monet haluavat ostaa ensin alkuruokatyyppisiä annoksia.
Me maistelimme neiti J:n kanssa alkuun kylmäsavulohta ja tryffeliperunayreetä (Demo) sekä grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja valkosipulileipää (Bisto o mat). Tryffeliperunapyree oli kyllä taivaallisen hyvää, mutta jättikatkaravuista jäi kuulemma suuhun öljyinen ja etikkainen maku. Seuraavaksi pistelimme poskeemme endiivi-Aura Gold -salaattia ja karamellisoitua saksanpähkinää (Carelia) sekä kuha-cheviceä parsan, tomaatin ja verbenan kera (Smör). Aura Goldia ei oltu säästelty ja lisäksi pahviset ruokailuvälineet eivät oikein tahtoneet upota isohkoihin salaatinlehtiin. Kuha-chevice ei ollut pahaa, mutta ei erityisemmin säväyttänyt. Oikein kivalta se kyllä näytti!
Vaikka kiinnostavia alkupaloja olisi ollut vielä useita, päätimme siirtyä pääruokapuolelle. Pääruokana nautimme tai ainakin yritimme nauttia poron ulkofilettä ja katajanmarjaa (Aito) sekä grillattua luomukaritsankylkeä, lämmintä varhaiskaalisalaattia ja savuomenavoita (Juuri). Erityisesti karitsa oli pettymys: se oli selvästikin seissyt lautasella tai grillissä jo jonkin aikaa ja oli kuivuudessaan ja sitkeydessään hämmästyttävän huono esitys. Varhaiskaalisalaatti oli lähinnä etikkainen, savuomenavoi oli sen sijaan parasta annoksessa. Poron ulkofile oli rutiinisuoritus, joskin kastike maistui melko vahvasti lihaliemitiivisteelle.
Jälkiruokapuolella päästiin taas parempien makuelämysten pariin: Pannacotta, raparperi ja herukanlehtisorbetti (Smör) oli neiti J:n mielestä hyvinkin kympin arvoinen suoritus. Thai-tyyliin marinoidut hedelmät ja vanilja-kookoskermaliemi (Farang) oli sen sijaan melko mitäänsanomaton, joskaan ei missään nimessä huono jälkiruoka. Kaiken kaikkiaan maistelemamme ruoat eivät mielestämme yltäneet odotustemme tasolle. Tiedä sitten, johtuiko tämä liian korkeista odotuksista, ensimmäisen päivän ongelmista vai ravintoloiden tasosta.
Ravintoloiden tasoa ärsyttävämpää oli kuitenkin mielestäni järjestelyiden pienoinen ontuvuus. Ensinnäkin sisäänpääsylippu oli mielestäni naurettavan hintainen. Tuskin olisin itse maksanut 20 euroa siitä, että olisin päässyt ostamaan ruokaa. Toisekseen markkapelleily oli vertaansa vailla. Ymmärrän kyllä, että ravintoloiden kannalta on näppärää, että ei tarvita kassaa ollenkaan, mutta ehkä saman asian olisi voinut hoitaa myös jotenkin järkevämmin. Ainakin markkoja olisi pitänyt voida vaihtaa takaisin euroiksi.
Ruokia jonottaessa tuntui usein siltä, että ravintoloiden henkilökunta oli tullut tapahtumaan lähinnä seurustelemaan tuttaviensa kanssa - asiakkaan kanssa jutustelu tai asiakkaiden palveleminen ylipäätään vaikutti olevan sivuseikka. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin tapahtuma-alueella olleisiin firmoihin: alueen parasta antia tuntui olevan Pauligin koju, jossa kolmen kahvikupillisen maistelusetti tarjoiltiin edulliseen hintaan mukavan rupattelun ja tuotteiden esittelyn kera. Tästä innostuneena ostinkin myös kotiin Pauligin Mexico-kahvia, joka on kyllä hintavaa, mutta hyvää!
Kaiken kaikkiaan vietimme neiti J:n kanssa oikein mukavan iltapäivän ja saimme maistella hyviä ruokia, joten pelkkää pahaa ei tapahtumasta sovi sanoa. Päinvastoin, ehkä juuri siksi, että tapahtumassa on niin paljon potentiaalia, koin tarpeelliseksi kritisoida sitä. Monet asiat oli hoidettu erittäin hyvin - esimerkiksi bajamajat olivat siistejä, eikä niihin ainakaan torstaipäivänä tarvinnut jonottaa yhtään! Toivottavasti ensi vuonna mukana olevat ravintolat satsaavat asiakaspalveluun ja pääsymaksu poistetaan tai sen hintaa alennetaan tuntuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti