Sunnuntaipitsa

Vuorotyöläisen elämä on tunnetusti epäsäännöllistä, ja niinpä sunnuntaipitsaa maisteltiinkin tällä kertaa maanantaina nautiskellen samalla Ranskan ja Englannin tarjoilemasta jalkapalloviihteestä. Pitsa on mahtava ruoka monessakin mielessä: siihen voi upottaa kaikki jämät jääkaapista ja se on aina hyvää!

Koska olen ollut sunnuntaipitsan syöjä jo useita vuosia, olen kehittänyt joitakin pakkomielteenomaisia pitsatraditioita. Ensinnäkin pitsakivi on aika pop. Toisekseen tomaattikastikkeeksi ei missään nimessä käy edes Heinzin ketsuppi, vaan kastike pitää sotkea itse ketsupista, pyreestä ja erinäisistä mausteista. Ja mikä tärkeintä, juustoraasteen paikka on mielestäni tomaattikastikkeen ja täytteen välissä, ei siis koko komeuden päällä. Näin pitsasta tulee kauniimpi ja juustoa ei tule laitettua ihan liikaa.

Pitsan tekeminen on parhaimmillaan saumatonta yhteistyötä. Meillä työnjako menee nykyään yleensä niin, että minä teen pitsapohjan herra O:n väsätessä tomaattikastikkeen. Tomaattikastikkeen on hyvä antaa seistä jääkaapissa hetki ennen levittämistä, joten jos koko pitsantekoprojektin suorittaa yksin, sen voi hyvin tehdä ensimmäisenä tai vaihtoehtoisesti taikinan kohotessa.

Tomaattikastike
1 osa Heinzin tomaattiketsuppia
1 osa tomaattipyrettä
loraus hunajaa
2-4 valkosipulin kynttä murskattuna tai pieninä paloina
oreganoa
balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
kuivattua minttua tai muita mausteita mielen mukaan 

Pitsapohja
(tällä ohjeella tehdään meillä kaksi pyöreää pitsakivelle sopivaa lättyä)
3 dl kuumaa vettä
1 rkl psylliumia
n. 1 dl kauraleseitä tai kaurahiutaleita
n. 2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 pussi kuivahiivaa
ksantaania
suolaa
oliiviöljyä 

Sekoita psyllium kuumaan veteen ja anna turvota noin kymmenen minuuttia (kuumaan siksi, että se olisi vielä kuivahiivaa lisätessä jossain määrin lämmintä). Sekoita kuivahiiva ja ksantaani (käytä purkin ohjeen mukainen määrä) pieneen määrään jauhoja ja lisää kauraleseet tai -hiutaleet sekä jauhot veteen. Lisää myös pieni määrä suolaa. Sekoita puuhaarukalla (ehdoton!) lisäten jauhoja, kunnes voit siirtyä vaivaamaan taikinaa käsin. Kannattaa lisätä jauhoja pienin mahdollinen määrä, toisin sanoen vähäinen käsiin tarttuminen on pienempi haitta kuin liian tymäkkä taikina. Käsiin tarttumista voi vähentää myös lorauttamalla oliiviöljyä joukkoon. Anna kohota 15-30 minuuttia lämpimässä. Muotoile kaksi pyöreää pitsapohjaa, laita pohjalle tomaattikastiketta ja juustoraastetta ja täytä haluamillasi täytteillä. Paista 250 asteessa noin 12 minuuttia pitsakiven päällä.

Kuvan pitsa on valmistettu jo aikapäiviä sitten, joten en nyt tarkalleen muista, mitä se on päälleen saanut. Kyseessä lienee kuitenkin nakkilaatikossa jo legendaarisen aseman saavuttanut punasipuli-pinjansiemen-vuohenjuustopitsa, jonka päälle on nakattu vielä avokadoviipaleita ja rukolaa. Tämänkertainen pitsa oli puolestaan meille uudehko yhdistelmä (joskin kokonaisuudessan melko klassinen): punasipuli-pinjansiemen-artisokka-mozzarella. Toisena vaihtoehtona tarjoiltiin kreikkalaista pitsaa: paprikaa, punasipulia, oliiveja ja fetaa.

Ja jotta saisin itseni kuulostamaan entistäkin enemmän pitsafundamentalistilta, kerron vielä, miten punasipulit kuuluu mielestäni (ainakin silloin, kun ne tarjoillaan pinjansiementen kanssa) käsitellä ennen niiden ujuttamista pitsaan. Punasipulit paistetaan nopeasti oliiviöljyssä kuumalla pannulla. Kun sipulit ovat pehmentyneet, joukkoon heitetään pinjansiemenet (tässä vaiheessa levy kannattaa yleensä jo ottaa pois päältä, sillä pinjansiemenet kärtsäävät helposti) ja loraus balsamiviinietikkaa. Annetaan hautua hetki.