27.8.2012

Ärsyttävän hyvää pastaa!

En yleensä suhtaudu kovinkaan penseästi ihmisiin, mutta joissain tyypeissä on vain sellainen ärsyttävä viba. Julkkiskokeista ämerikkäläisin ja ärsyttävin on mielestäni Rachel Ray, jonka nasaalia en yleensä kestä kuunnella muutamaa minuuttia kauempaa ("don't you just llllllove the flavor!"). Silti tai juuri siksi yllätyin, kun kokeilin ensimmäistä kertaa tätä Rachelin yksinkertaista salottisipulipastaa. Aivan älyttömän hyvää!

Meillä on kokkailtu tätä pastaa useastikin, yleensä pelkälleen, mutta tällä kertaa se tarjoiltiin perjantain kunniaksi höyrytetyn nieriän ja valkoviinilasillisen kanssa. Tämä kokeilu saattoi jäädä kertaluontoiseksi, sillä mielestämme maut eivät aivan natsanneet yhteen. Ensi kerralla sitten taas pelkkää pastaa.
Salottisipulipasta 
0,6 dl oliiviöljyä
2-4 valkosipulinkynttä
10 salottisipulia
suolaa
mustapippuria
pastaa
lehtipersiljaa
2,5 dl raastettua parmesania 
Pilko salotit ja valkosipulinkynnet hyvin pieniksi. Lämmitä oliiviöljy ja hauduta salotit ja valkosipulit suolan ja mustapippurin kera, kunnes sipulit karamellisoituvat (noin 20 minuuttia). Sekoita välillä. Keitä pasta al denteksi. Lisää noin kolme kauhallista pastankeittovettä sipuleiden joukkoon. Siivilöi pasta ja lisää sipuleiden joukkoon. Lisää lehtipersilja ja parmesan ja sekoita hyvin.


16.8.2012

Kahen kilon siika ja pohdintaa piirakasta

Edellisestä kirjoituksesta on jälleen luvattoman paljon aikaa, vaikka en toki missään vaiheessa kuvitellu tänne ihan joka päivä tai edes viikko kirjoittelevani. Ruoka on mielessä joka päivä, ja erityisesti nyt, kun olen viettänyt koko viikon Haaga-Helian opetuskeittiössä kokkailemassa salaatteja, keittoja ja lihaa. Tätä hauskuutta on edessä vielä kaksi viikkoa, joten erilaisia ruokia tulee testattua kurssin puitteissa vielä useampia kymmeniä.

Vaikka en koe näiden kuluneen neljän päivän aikana oppineeni juurikaan uutta, olen silti nauttinut keittiössä puuhailusta ja erilaisten ruokalajien kokeilemisesta valtavasti. Odotankin innolla huomista riistalintuateriaa, sillä kokonaista lintua en ole vielä kokannut.

Toinen ajankohtainen keittiöhaaste on piirakan tai parin pyöräyttäminen sunnuntaiseen Ravintolapäivään Piirakka kuuluu kaikille! -kahvilassa. Jostain syystä nimittäin inspiraatio on pahasti hukassa - makeita piirakoita tai kakkuja syntyisi kyllä, mutta perinteinen kinkkupiirakka ei juuri innosta. Siispä aionkin illan mittaan käydä läpi reseptejä ja etsiä inspiraatiota. Ehkä se vielä löytyy! Tällä hetkellä houkuttelevimmilta ja ajankohtaisimmilta tuntuisivat erilaiset sieni- ja omenapiirakat.

Tässäpä kuitenkin arkistojen kätköstä myös resepti, ettei blogista tule pelkkä päiväkirja.



Uunisiika ja hernepesto 
1-2 siikafilettä (riippuu tietenkin syöjien määrästä ja nälän intensiteetistä, iso mies voi helposti syödä kokonaisen fileen tai enemmänkin, mutta useimmille riittänee puolikas)
1 sitruuna
1 kevätsipulinippu
oliiviöljyä
mustapippuria, suolaa 
Voitele uunivuoan pohja oliiviöljyllä ja aseta siikafileet vuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon sitruunaviipaleet (koko sitruunaa ei tarvitse käyttää, jos se tuntuu paljolta) ja kevätsipulit (varsiosat voi käyttää vaikkapa salaattiin). Kypsennä 175-200 asteessa 20-25 minuuttia (tarkista kypsyys). Tarjoa hernepeston, uusien perunoiden ja vihersalaatin kanssa.
Pesto
1-2 dl pakaste- tai tuoreita herneitä
1-2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
1 valkosipulin kynsi
2-3 rkl raastettua parmesania
herneenversoja
oliiviöljyä 
Laita kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta mortteliin ja murskaa ne. Lisää öljyä ja sekoita, kunnes pesto on sopivan paksuista.
Lopuksi ilmainen neuvo: jos ruokaa jää jäljelle, perunoista ja siiasta saa ihan mahtavan pyttipannun seuraavana päivänä. Mukaan vielä yrttinen tai sitruunainen kermaviilikastike, niin johan maittaa!


2.8.2012

Lomalounastelua

Nakkilaatikko on lomaillut ansiokkaasti jo reilun viikon verran. Vaikka lomamatkat ovat tällä kertaa olleet lyhyitä ja suuntautuneet lähinnä Uudellemaalle sekä länsinaapuriin, on syömisen ja ruoanlaiton saralla ehditty harrastaa enemmän kuin tarpeeksi. Siltikin, valehtelisin, jos väittäisin, että kaipaisin Unicafen kastikkeita tai Raviolin raasteita.

Jo ennen lomaa kävimme kokeilemassa kaikkien kehuman Gaijinin. Vaikka olimmekin hieman hämmentyneitä palvelun liukuhihnamaisuudesta ja ruokailijoiden määrästä melko pienessä salissa, vakuutuimme kyllä ruoista. Maistelumenu oli maineensa veroinen, joskin allekirjoittaneelle kahdeksas ruokalaji oli jo liikaa. Menun kohokohta oli ehdottomasti alkupuolella, jotenkin tuntui, että lopussa ruoka alkoi vähän toistaa itseään, vaikka erinomaiselta maistuikin. Kuvassa vihersimpukkaa kaikkine tilpehööreineen.


Kirkkonummella kohteeksemme valikoitui Bistro O mat, joka tarjosi erinomaisen lounasmenun edullisehkoon 26 euron hintaan. Alkupalaksi mussuttelimme kelpo annokset maalaissalaattia, pääruoaksi nautiskelimme savustettua lohta ja jälkiruokana tarjoiltiin erinomaista raparperisorbettia valkosuklaamoussella. Yksinkertaista, erittäin hyvää ja mielestäni hintaansa nähden äärimmäisen edullista. Kelpaa! Valitettavasti annoksia ei ikuistettu muistikortille. Samalla reissulla kävimme myös tutkimassa Hvitträskin tiluksia, mutta valitettavasti sää ja museon aukioloajat eivät olleet meille suosiollisia, joten kävimme ainoastaan pyörähtämässä pihalla ja puutarhassa. Upea paikka, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Seuraava lähiseutumatkamme suuntautui Itä-Uusimaalle ja Porvooseen, jossa Bistro Sinne osoittautui ehdottomasti visiitin arvoiseksi. Hernesoppa, silli, päivän kalansaalis ynnä muut herkkuruoat maistuivat molemmmille, ja miljöökin oli modernin viihtyisä. Kuvassa alkukeitto. Porvoon reissulta mukaan tarttui myös pari litraa mustikoita sekä kourallinen pienenpieniä vadelmia.


Varsinaisen lähimatkailun ja -ruokailun pariin pääsimme kuitenkin Munkkiniemen puistotiellä sijaitsevassa Delivossa, jossa söimme ruokaisat salaatit (vuohenjuustoa ja broileria, mozzarellaa ja lohta). Ruokaseurueen ravitsemustilasta kertonee se, että broilerisalaatti on jo menossa parempiin suihin, kun allekirjoittanut yrittää ottaa edustavaa kuvaa. Valitettavasti lounashetkeämme häiritsi pari uteliasta ampiaista, mutta säilyimme kuitenkin vahingoitta ja saimme mahamme täyteen.



Varsinainen kesälomareissumme suuntautui siis Tukholmaan, jossa emme varsinaisesti harrastaneet sen suurempaa kulinarismia. Mielenkiintoisista ruokapaikoista mainittakoon La Neta, joka ainakin näin Meksikossa koskaan käymättömästä tuntui autenttiselta ja mutkattomalta taquerialta. Fotografiskan grilli ei hinnoiltaan eikä laadultaan erityisesti vakuuttanut, mutta se tarjosi kuitenkin mukavat puitteet lounaalle jalkapohjia kuluttaneen kävelyn jälkeen. Itse museo sen sijaan vakuutti - erityisesti penkkiurheilijan mieltä sykähdytti olympialaisten kunniaksi esillä oleva ePic Moments -näyttely, mutta moittia ei sovi myöskään Sally Mannin mielenkiintoista ja osin vähän järkyttävääkin A Matter of Time -näyttelyä.



Ja lopuksi, uskokaa tai älkää, aion kehua Viking Linen Food Gardenia. Huonoja ruokia ei juuri tullut maistettua, ja erinomaisiksi tai ainakin erittäin hyviksi annoksiksi voisi kehua ainakin tattirisottoa, poron ulkofilettä, nieriää ja mansikoita basilikasorbetilla. Ehkä jopa ruokiakin parempaa oli kuitenkin mielestäni tarjoilu, joka pelasi erittäin hyvin sekä mennessä että tullessa. Ei siis liene yllättävää, että tälläkään kerralla se, että emme menneet seisovaan pöytään, ei jäänyt harmittamaan.