Juhannusmenu

Juhannuksena iloinen seurueemme suuntasi Rymättylään juhlimaan keskikesää. Kauppalista tehtiin etukäteen kollektiivisesti google docs -palvelun avulla ja kaupassa käynti suoritettiin muka ruuhkien välttämäiseksi vasta Raisiossa. (Loppputulos oli se, että ruuhkaa oli varmasti ihan yhtä paljon kuin Helsingissä olisi ollut pari tuntia aiemmin, ja kaiken lisäksi vieraassa kaupassa joidenkin tuotteiden löytäminen oli tuskastuttavan hankalaa. Kaupasta kuitenkin selvittiin ulos ehjin nahoin ja kaikki tarpeellinen ja aika paljon tarpeetontakin saatiin haalittua mukaan.)

Erilaisten logistiikkaongelmien vuoksi emme saaneet (vielä) hankittua Rymättylään kunnon kaasugrilliä, mutta Prismasta napattiin mukaan muurikkapannu, joka hoiti hommansa enemmän kuin mallikkaasti. Ensimmäisenä iltana maltoimme kypsytellä hiillosta kyllin kauan ja saimme nauttia herkullisista grillipitsoista, joiden alkuperäinen ohje on Glorian ruoka & viini -lehdestä. Koska jätin tietenkin lehden mökille enkä näköjään osaa nyt tarvittavalla intensiteetillä käyttää ystävääni Googlea, joudun tarjoilemaan reseptin sijaan ainoastaan kuvia. Nokkelimmat varmaan kuitenkin osaavat kaivaa pitsataikinan reseptin jostain käsiinsä.

Pitsapohja valmistettiin siis normaalin käytännön mukaan ja sen annettiin kohota sopivasti. Taikinasta leivottiin lättyjä, jotka paistettiin muurikalla ensin molemmin puolin, minkä jälkeen täytteet kasattiin pitsan päälle. Lopulta pitsoja paistettiin vielä täytteiden kanssa yhdeltä puolelta sen aikaa, että mozzarellat muuttivat olomuotoaan kiinteästä valuvaksi.

Pitsojen päälle lätkittiin siis ohjeen mukaisesti rukolapestoa (rukolaa, basilikaa, paahdettuja pinjansiemeniä, sitruunan kuorta, oliiveja, kapriksia, oliiviöljyä ja mustapippuria), kirsikkatomaatteja, herkkusieniä (portobellojahan ei tietenkään saanut Raision Prismasta) ja mozzarellaa. Lautasina toimivat leivinpaperit. Palanpainikkeena nautittiin lisäksi savukalasalaattia. Kuvassa mökki-idylliä ja herkkupitsoja.

Mökillä tai ylipäänsä leppeinä kesäaamuina on ihanaa, kun on aikaa juoda monta kupillista kahvia ja valmistaa ihana aamiainen. Niinpä juhannusaattoaamuna päätimme hankkiutua eroon pääsiäisestä saakka pakastimen pohjalla viruneista ranskanleivistä ja syödä köyhiä ritareita. Jos aamiainen koostuu lähinnä vaaleasta leivästä, rasvasta, kermavaahdosta ja tuoreista, aivan ihanista suomalaisista mansikoista, ei sitä ehkä kannata edes yrittää kuvailla yhdelläkään adjektiivilla.

Juhannusaattoillan ruokameiningeistä on hiukan vähänlaisesti kuvia, mutta nautimme supergrillimme antimista myös tällöin. Grillissä vierailivat muun muassa tuorejuustotäytteiset herkkusienet pekonilla, erilaiset vihannekset, teriaki-kuohuviinimarinoidut lohipalat sekä neiti J:n legendaarisen marinadin kautta kierähtäneet broilerin sisäfileet. Lisäksi syötiin tietysti uusia perunoita ja eilistä savulohisalaattia. Viineinä maisteltiin erinomaisia personal sommelierin valitsemia tuotteita, joista erityisesti voinen chardonnay jätti miellyttävän muistijäljen. Kesäkeittiömme esittäytyy seuraavassa kuvassa.

Vertailun vuoksi on vielä laitettava kuva juhannuslauantain aamiaisesta, joka jää jokseenkin edellisaamuisen varjoon. Makkaraa, suklaata ja halpiskolaa. Loppupäivän aikana pisteltiin kyllä poskeen myös sisäfilettä, vihanneksia, salaattia ja muurikkalettuja mansikoilla, mutta kuvaaja ei selvästikään jaksanut enää keskittyä kuvaamiseen. Siispä suklaa-makkara-aamiainen jääköön juhannuksen viimeiseksi tunnelmakuvaksi.

Miltä Helsinki maistuu?

Koska edellisessä tekstissä uhosin valittavani Taste of Helsingistä omassa postauksessaan, on lupaus nyt lunastettava. Spoilerina kerrottakoon, että mielestäni tapahtuma oli varsin mukava ja toivon, että vastaavia järjestetään tulevaisuudessakin, mutta toivon myös, että järjestelyjä muutetaan hieman yleisöystävällisempään suuntaan.

Ensinnäkin festarialue oli hyvin pieni. Torstain päiväkattauksessa tästä ei tosin ollut haittaa, koska väkeä ei ollut vaivaksi asti. Silti suosituimpia ruokia sai jonottaa. Tietenkin on hyvä, että annokset tehdään tilausten mukaan, mutta toki ravintoloiden olisi varmasti kannattanut varautua siihen, että monet haluavat ostaa ensin alkuruokatyyppisiä annoksia.

Me maistelimme neiti J:n kanssa alkuun kylmäsavulohta ja tryffeliperunayreetä (Demo) sekä grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja valkosipulileipää (Bisto o mat). Tryffeliperunapyree oli kyllä taivaallisen hyvää, mutta jättikatkaravuista jäi kuulemma suuhun öljyinen ja etikkainen maku. Seuraavaksi pistelimme poskeemme endiivi-Aura Gold -salaattia ja karamellisoitua saksanpähkinää (Carelia) sekä kuha-cheviceä parsan, tomaatin ja verbenan kera (Smör). Aura Goldia ei oltu säästelty ja lisäksi pahviset ruokailuvälineet eivät oikein tahtoneet upota isohkoihin salaatinlehtiin. Kuha-chevice ei ollut pahaa, mutta ei erityisemmin säväyttänyt. Oikein kivalta se kyllä näytti!

Vaikka kiinnostavia alkupaloja olisi ollut vielä useita, päätimme siirtyä pääruokapuolelle. Pääruokana nautimme tai ainakin yritimme nauttia poron ulkofilettä ja katajanmarjaa (Aito) sekä grillattua luomukaritsankylkeä, lämmintä varhaiskaalisalaattia ja savuomenavoita (Juuri). Erityisesti karitsa oli pettymys: se oli selvästikin seissyt lautasella tai grillissä jo jonkin aikaa ja oli kuivuudessaan ja sitkeydessään hämmästyttävän huono esitys. Varhaiskaalisalaatti oli lähinnä etikkainen, savuomenavoi oli sen sijaan parasta annoksessa. Poron ulkofile oli rutiinisuoritus, joskin kastike maistui melko vahvasti lihaliemitiivisteelle.

Jälkiruokapuolella päästiin taas parempien makuelämysten pariin: Pannacotta, raparperi ja herukanlehtisorbetti (Smör) oli neiti J:n mielestä hyvinkin kympin arvoinen suoritus. Thai-tyyliin marinoidut hedelmät ja vanilja-kookoskermaliemi (Farang) oli sen sijaan melko mitäänsanomaton, joskaan ei missään nimessä huono jälkiruoka. Kaiken kaikkiaan maistelemamme ruoat eivät mielestämme yltäneet odotustemme tasolle. Tiedä sitten, johtuiko tämä liian korkeista odotuksista, ensimmäisen päivän ongelmista vai ravintoloiden tasosta.

Ravintoloiden tasoa ärsyttävämpää oli kuitenkin mielestäni järjestelyiden pienoinen ontuvuus. Ensinnäkin sisäänpääsylippu oli mielestäni naurettavan hintainen. Tuskin olisin itse maksanut 20 euroa siitä, että olisin päässyt ostamaan ruokaa. Toisekseen markkapelleily oli vertaansa vailla. Ymmärrän kyllä, että ravintoloiden kannalta on näppärää, että ei tarvita kassaa ollenkaan, mutta ehkä saman asian olisi voinut hoitaa myös jotenkin järkevämmin. Ainakin markkoja olisi pitänyt voida vaihtaa takaisin euroiksi.

Ruokia jonottaessa tuntui usein siltä, että ravintoloiden henkilökunta oli tullut tapahtumaan lähinnä seurustelemaan tuttaviensa kanssa - asiakkaan kanssa jutustelu tai asiakkaiden palveleminen ylipäätään vaikutti olevan sivuseikka. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin tapahtuma-alueella olleisiin firmoihin: alueen parasta antia tuntui olevan Pauligin koju, jossa kolmen kahvikupillisen maistelusetti tarjoiltiin edulliseen hintaan mukavan rupattelun ja tuotteiden esittelyn kera. Tästä innostuneena ostinkin myös kotiin Pauligin Mexico-kahvia, joka on kyllä hintavaa, mutta hyvää!

Kaiken kaikkiaan vietimme neiti J:n kanssa oikein mukavan iltapäivän ja saimme maistella hyviä ruokia, joten pelkkää pahaa ei tapahtumasta sovi sanoa. Päinvastoin, ehkä juuri siksi, että tapahtumassa on niin paljon potentiaalia, koin tarpeelliseksi kritisoida sitä. Monet asiat oli hoidettu erittäin hyvin - esimerkiksi bajamajat olivat siistejä, eikä niihin ainakaan torstaipäivänä tarvinnut jonottaa yhtään! Toivottavasti ensi vuonna mukana olevat ravintolat satsaavat asiakaspalveluun ja pääsymaksu poistetaan tai sen hintaa alennetaan tuntuvasti.