Kiinalainen pyttipannu

Jämämestariutta testattiin tänään kyseenalaisella tavalla. Kyseenalaisella siksi, että vaikka jääkaappimme pullisteli viikonlopun jäljiltä mitä erilaisempia jämämestarin suosikkiraaka-aineita, olimme edellisenä iltana käyneet hakemassa mukaan kiinalaista vierailtuamme kolmen eri perheen kodissa (miksi, oi miksi, asuntonäytöllä on aina kiinnostavampaa tutkia senhetkisten asukkien kirjahyllyn sisältöä sen sijaan, että osaisi kiinnittää huomionsa johonkin tärkeään?). Hyi meitä, mutta kyllä vaan maistui kenraali Tsaoin kana ja erityisesti sen vanavedessä tarjoiltu parsakaali hyvältä.

Kanaahan oli annoksissa yllin kyllin ja luonnollisesti riisistä jäi puolet, joten tänään jatkettiin seesamikenraalikanaa punasipulilla, porkkanalla, valkosipulilla, seesaminsiemenillä, sweet chilillä ja soijalla. Myös riisit heitettiin sekaan pannulle. Hyvää oli, taas, ja jäipä tätä kiinalaiseksi pyttipannuksi ristittyä jämämörssellystä vielä huomiseksikin.

Täyttä onnistumista ei jämämestariudessa tullut tänäänkään, sillä viikonloppuna ostetut tuoreet mansikat olivat niin homeessa, että ne oli pakko heittää pois. Sen sijaan pakastimesta sulatetut raparperit ja mansikat olivat vielä sen verran kunnossa, että kunnon jämämestarin tavoin keittelin niistä vielä herkullisen hillon kaurapuuron ja lettujen kaveriksi. Tai voihan sillä täyttää vaikka kakun tai kääretortun, jos oikein hurjaksi ryhtyy vapaapäivillä. Epäilen kuitenkin vahvasti leipomiskärpäsen iskua.

Nakkilaatikko pahoittelee

Nakkilaatikko on viettänyt lähes vuoden mittaista hiljaiseloa, mistä pahoittelut lienevät paikallaan. Hiljaiselo ei suinkaan johdu siitä, etteikö nakkilaatikolla olisi kokkailtu, vaan siitä että kokkailijat ovat olleet aivan liian kiireisiä blogatakseen kokkailuistaan. Kuvia on kamerat ja kovalevyt pullollaan, mutta vielä pitäisi nähdä se vaiva, että kaivaisi oikeat kuvat ja reseptit yhteen postaukseen. Nyt elämä tuntuu kuitenkin rauhoittuneen sen verran, että blogia ehtii, jaksaa ja kehtaa taas päivitellä.

Viime kesän aikana ja jälkeen on tapahtunut paljon: on juhlittu häitä, on tehty töitä, on opiskeltu useamman kymmenen opintopisteen edestä ja matkustettu Amerikkaan ja takaisin. Opintojen myötä ruokapuoli on saanut nakkilaatikolla entistä suuremman huomion, joskin itse kokkailuun ei ole aina jäänyt kovinkaan paljoa aikaa. Ruokavalion laatuun on kuitenkin koitettu kiinnittää ehkä entistäkin enemmän huomiota. Nykyään nakkilaatikolla kokkaillaan melko harvoin prosessoituja lihavalmisteita, kuten nakkeja tai makkaroita (vaikka blogin nimi antaakin ymmärtää muuta, eivät nakit ole koskaan kuuluneet erityisesti suosikkeihini) tai lihaa ylipäätään (ja jos lihaa käytetään, se on yleensä luomua). Sen sijaan pyritään käyttämään paljon kasviksia ja tyydyttymättömiä rasvoja. Kuulostaa terveysnatsismilta, mutta käytännön toteutus ei ole ihan näin tiukkapipoista.

Ruokablogeja on kuitenkin seurattu kohtuullisen aktiivisesti, ja erityisen ilahduttavaa on mielestäni ollut havaita bloggaajien into vähentää ruokahävikkiä. En haluaisi kehua, mutta olen ansainnut keittiössä tittelin jämämestari, josta en hevillä luovu. Vaikka jämistä syntyykin maittavaa sapuskaa tarvittaessa useaksi päiväksikin, lentää meiltäkin silti biojätteeseen hävyttömän paljon syömäkelpoista ruokaa viikottain. Siksipä siis haastan itseni taisteluun jämämestariudestani - nyt on yllettävä aivan uudelle tasolle.

Jottei blogin varsinainen tarkoitus vallan unohtuis, loppuun on varmaankin hyvä todistaa, että joskus on jotain kokattukin. Viime aikojen suosikkeja ovat olleet keväiset raaka-aineet, kuten parsa, jota on tullut syötyä viimeisen kuukauden ajan varmaan vähintään kerran viikossa. Hollandaisea on vispattu parsalle kaveriksi tällä mainiolla ohjeella. Lisäksi viikonlopun aikana tuli valmistettua peräti kaksi kertaa Ruokatorstain ohjeella ihanaa salaattia, jossa yhdistyy monta lempiasiaani: rucola, vuohenjuusto, hunaja, parsa ja kirsikkatomaatit. Nam! Ensi kerralla (pian!) myös kuvia.